Tuossa ylhäällä luki työportfolio. Olet täysin väärässä paikassa, jos sinulla ei ole lueteltuihin ammatteihin liittyvää työasiaa.










-Miksi kirjoitat?
-Koska tykkään enkä muuta voi
-Miksi journalismi?
-Ettei oikeudenmukaisuus tyystin maan päältä katoaisi, kun asianosaiset uutisoivat itse itsestään ja vain huomionhakuiset noteerataan. Että vallan- sekä rahanpitäjät eivät olisi oikeassa yksin asemansa vuoksi.
-Kuinka jaksat?
-Koska minulle mikään inhimillinen ei ole vierasta.







Mitäänsanomattomuus, epäomaperäisyys ja laumasieluisuus on turvallisuushakuisten suoja. Useimmat toimittajat kopioivat tiedotteita ja haastattelevat aina samoja ammattiselittäjiä, intellektuellejä tai akateemisia. He eivät yksinkertaisesti uskalla tarttua haastaviin aiheisiin eivätkä löydä niistä jutun aineksia. Kaikki toimittajat eivät ole samanlaisia. Toiset tekevät kovia juttuja, joissa paljastetaan rankkoja epäkohtia ja vaaditaan valtaa vastuuseen väärinkäytöksistä. Niissä joutuu itse kaivamaan esiin aivan kaiken, sekä juttua tehdessään voi päätyä aivan mihin tahansa tai keiden seuraan hyvänsä. Työolot otetaan tietenkin huomioon varustevalinnoissa.









Portfolio se oli kahtiataitettu A2 pahvikin. Kanteen piti kirjoittaa tussilla tunnistetiedot, mutta muut merkinnät oli kielletty. Sisältö oli joko itsenäisesti tehtyjä töitä tai kaikki tieto ja taito minkä olit saanut irti annetusta aiheesta. Kokonaisuus oli merkittävä arvosteluperuste. Työaikojen ulkopuolella portfoliota säilytettiin ulottumattomissasi, lukkojen takana. Verkkojulkinen työportfolio!? Se on niin täydellinen vastakohta edellämainitulle kuin vain olla voi. Hah-hah. Monellakohan netin kulkijalla on tänne muka edes jotain asiallista asiaa?
















Journalismi on monipuolinen ja vaihteleva ammatti. Jos on freelancer, välillä työtä on niin että muistilappu työpöydän valaisimen paperipuristimessa roikkuu, välillä ollaan täysin jouten. Osa työstä tehdään pöydän ääressä papereita käännellen ja tietokoneen näyttöruutua tuijottaen. Toisinaan puhutaan niin pitkiä puheluita, että todellakin onni on mukavat sankaluurit puomimikrofonilla. Eikä vieraaksi jää sekään tilanne, että joku keikan kokonaisuuden muodostavista noin puolesta miljoonasta liikkuvasta osasta menee väärään asentoon. Silloin niin tulenpalava kiire lähteä liikkeelle, että hyvä kun ehti osoitteen ja yhteystiedot ylös ottaa, muuttuu pitkäksi odotukseksi mitääntekemättömyydessä.
















Elämä on valintoja. Jos kaipaa helppoutta tai hyviä ansioita, kannattaa hankkia siisti sisätyö, sekä sen rinnalle joku kiva harrastus antamaan mielihyvää ja sisältöä elämään. Freelance-toimittajan sekä -valokuvaajan tai kirjailijan työt eivät ainakaan ole sellaisia. Kilpailijoita riittää ja palkkiot ovat pienempiä kuin luulisi.

Freelancerin tulee olla valmis matkustamaan sekä työskentelemään kaikkina vuorokauden aikoina, kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikenlaisissa tilanteissa. Työtä tehdään usein yksin sekä ollen samalla vastuussa kaikesta. Se ei ole koskaan helppoa, mutta ainakin joskus töissä on hauskaa.

Yksi monesta mahdollisesti eteen tulevasta, kauniisti sanottuna haasteesta, on päätyä erittäin kielteiseen tilanteeseen todella huonojen uutisten keskelle. Joskus et tiedä kaikkea, mutta vaikka arvaisitkin oikein, et silti voi yleensä valikoida keikkojasi.








Valmis kaikkeen, muttei tee mitään ilmaiseksi, kas siinä pulma. Tai sitten ei. Se riippuu ihan siitä miksi asemoit itsesi tässä kokonaisuudessa. No, toisaalta ei pidä yleistää, koska ihmisethän ovat yksilöitä.




                                                                                                                                                           

                                                             







Kaikkea minkä journalisti näkee ja kuulee ei todellakaan välitetä suoraan yleisölle. Kirjoitetaanko näistä kokemuksista sitten kirjoja? Joskus. Mutta, on hyvä pitää mielessä, että ei kaikki kirjaan painettukaan ole aina tapahtunut oikeasti. Tietokirjojen lisäksi on olemassa esimerkiksi mielipideteoksia ja kaunokirjallisuutta. Ajassamme ero ei välttämättä ole sinällään epäselvä, mutta ainakin pohdinta on vähentynyt, jottei suorastaan sanoisi että häpeän tunne on kadonnut. Suustaan ja näppäimistöltään päästetään kauniisti sanotttuna "omalta kannaltaan oikein ymmärrettyjä" asioita. Sitten selitellään, että verkko tai sen palvelu suo suoltaa ulos tuonkin. No, silti tietyt asiat ne vain pysyvät ja paranevat. Yksi on A6 vahakantinen vihko, johon tallentaa pohdintaa vaativat kirjallisuusasiat. Kovat suojakannet ovat hyvä oivallus. Olipa siis ammattikirjoittajalta seuraavaksi tulossa millainen kirja hyvänsä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


OHJEET

1. Kommenttia ei tarvitse edes tarjota, jos et voi allekirjoittaa sitä omalla oikealla nimelläsi, tittelilläsi ja kotikunnallasi.
2. Ennakkotarkastus on käytössä. Jos kommenttisi julkaistaan, tämä ei pääsääntöisesti tapahdu välittömästi.