Tuossa ylhäällä luki työportfolio. Se tarkoittaa, että jos sinulla ei ole mitään työhön liittyvää asiaa, niin tulit täysin väärään paikkaan. Tiedäthän olevasi täällä vapaaehtoisesti ja saavasi poistua koska tahansa?









-Miksi kirjoitat?
-Koska tykkään enkä muuta voi
-Miksi journalismi?
-Ettei oikeudenmukaisuus tyystin maan päältä katoaisi, kun asianosaiset uutisoivat itse itsestään ja vain huomionhakuiset noteerataan. Että vallan- sekä rahanpitäjät eivät olisi oikeassa yksin asemansa vuoksi.
-Kuinka jaksat?
-Koska minulle mikään inhimillinen ei ole vierasta.






Useimmat toimittajat kopioivat tiedotteita ja haastattelevat aina samoja ammattiselittäjiä, julkisia intellektuellejä tai akateemisia. Syy on selkeä. He eivät yksinkertaisesti uskalla tarttua haastaviin aiheisiin eivätkä löydä juttuun tarvittavaa. Ja jos vahingossa löytävät, eivät pysty työskentelemään niiden parissa turvallisesti. Mitäänsanomattomuus, epäomaperäisyys ja laumasieluisuus on turvallisuushakuisten suoja, mutta kaikki toimittajat eivät ole samanlaisia. Kovassa jutussa voi joutua itse kaivamaan esiin aivan kaiken. Silloin voi joutua mihin tilanteeseen, paikkaan tai seuraan hyvänsä. Usein saakin todeta, että selvisi helpolla, jos ei muusta tarvitse huolehtia kuin ettei vesisade tai taipaleen karuus tärvele muistivihkoa.







Jos et edes tunne portfolion sanakirjamääritelmää, ja et tiedä mitä sellaisella tehdään, niin kuinka sinulla voi olla tänne jotain asiaa? Mitä ikinä etsit tai haluatkaan, tee se jossain muualla.





















Journalismi on monipuolinen ja vaihteleva ammatti. Jos on freelancer, välillä työtä on niin että muistilappu työpöydän valaisimen paperipuristimessa roikkuisi, välillä ollaan täysin jouten. Osa työstä tehdään pöydän ääressä papereita käännellen ja tietokoneen näyttöruutua tuijottaen. Toisinaan taas ollaan niin pitkään puhelimessa, että todellakin onni on mukavat sankaluurit puomimikrofonilla. Eikä vieraaksi jää sekään tilanne, että yksi keikan kokonaisuuden muodostavista vain noin puolesta miljoonasta liikkuvasta osasta menee väärään asentoon. Silloin niin tulenpalava kiire lähteä liikkeelle, että hyvä kun ehti osoitteen ja yhteystiedot ylös ottaa, muuttuu pitkäksi odotukseksi mitääntekemättömyydessä.
















Elämä on valintoja. Jos kaipaa helppoutta tai hyviä ansioita, kannattaa hankkia siisti sisätyö, sekä sen rinnalle joku kiva harrastus antamaan mielihyvää ja sisältöä elämään. Freelance-toimittajan sekä -valokuvaajan tai kirjailijan ei ole helppoa saada keikkaa, koska kilpailijoita riittää ja palkkiotkin ovat pienempiä kuin luulisi.

Freelancerin tulee olla valmis matkustamaan sekä työskentelemään kaikkina vuorokauden aikoina, kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikenlaisissa tilanteissa. Työtä tehdään usein yksin sekä ollen samalla vastuussa kaikesta. Se ei ole koskaan helppoa, mutta ainakin toisinaan töissä on hauskaa.

Yksi monesta mahdollisesti eteen tulevasta, kauniisti sanottuna haasteesta, on päätyä erittäin kielteiseen tilanteeseen todella huonojen uutisten keskelle. Joskus et tiedä kaikkea, mutta vaikka arvaisitkin oikein, et silti voi yleensä valikoida keikkojasi.






Valmis kaikkeen, muttei tee mitään ilmaiseksi, kas siinä pulma. Tai sitten ei. Se riippuu ihan siitä, että oletko pyytämässä ilmaisia asioita vai pitämässä kiinni pokeristasi, kun hankkiudut siististi eroon koko tilanteesta.



                                                                                                                                                                                                                             






Kaikki minkä journalisti näkee sekä kuulee ei todellakaan mene julki, eikä näin tehtyä juttua usein voisi julkaista lainkaan. Ei välttämättä aina edes perusteellisesti muokattuna tai toisessa tiedotusvälineessäkään. Kirjoitetaanko niistä kirjoja? Joskus. Mutta, on hyvä pitää mielessä, että ei kaikki kirjaan painettukaan ole aina tapahtunut oikeasti. On olemassa ainakin tietokirjoja, mielipideteoksia ja kaunokirjallisuutta. Ajassamme ero ei välttämättä ole epäselvä, mutta ainakin pohdinta on vähentynyt, jottei suorastaan sanoisi että häpeän tunne on kadonnut. Auotaan suutansa ja  päästetään näppäimistöltään kauniisti sanotttuna "omalta kannaltaan oikein ymmärrettyjä" asioita. Selitellään, että tietoverkko tai verkkopalvelu suo suoltaa ulos mitä tahansa. No, tietyt asiat ne vain pysyvät ja paranevat. Yksi niistä on A6 vahakantinen vihko, johon merkitä muistiin pohdintaa vaativat kirjallisuusasiat. Olipa ammattikirjoittajalta seuraavaksi tulossa millainen kirja hyvänsä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


OHJEET

1. Kommenttia ei tarvitse edes tarjota, jos et voi allekirjoittaa sitä omalla oikealla nimelläsi, tittelilläsi ja kotikunnallasi.
2. Ennakkotarkastus on käytössä. Jos kommenttisi julkaistaan, tämä ei pääsääntöisesti tapahdu välittömästi.